Shakuhachi on japanilainen päästäpuhallettava puupuhallin, joka valmistetaan perinteisesti Japanissa kasvavasta madake -bambulajikkeesta.

Termi shakuhachi tulee sanoista ”shaku”, joka on japanilainen pituuden mittayksikkö (n. 30.3cm) ja ”hachi”, joka tarkoittaa numeroa kahdeksan. Syy nimelle tulee standardiksi muodostuneen shakuhachi-huilun pituudesta, joka on 1,8 shakua. Standardimittainen shakuhachi on siis noin 54,5 senttiä pitkä. Shakuhachit voivat olla myös muun mittaisia, jolloin niiden mittaa voidaan ilmaista shakuina ja siten vaikkapa 2,0 olisi kahden shakun mittainen eli noin 60,6 senttiä. Mitä pidempi soitin, sen matalampi ääniala.

Shakuhachilla on Japanissa pitkä historia, joka on pitkälti muinaisuuteen unohtunutta, mutta yleisimmin uskotaan soittimen esimuodon tuodun Kiinasta Japaniin yli tuhat vuotta sitten.

Shakuhacheja on monenlaisia, mutta selkeimmin ne jaotellaan jiari ja jinashi -shakuhachehin. Jiari shakuhachi on modernimpi shakuhachin muoto, jossa bambuhuilun sisus on vuorattu ji -nimisellä aineella, joka on yleensä sekoitus japanilaista urushi-lakkaa ja tonoko -savihiekkaa, ja sisuksen pinta on lakattu sileäksi. Näin saadaan soittimen vire lähemmäs haluttua standardia, kun taas jinashi-huiluissa osa estetiikkaa on se, että jokainen huilu on luonnollisen bambun muodon vuoksi erittäin uniikki. Yleisesti ottaen jiari-huiluja suositaan modernimman musiikin soittoon, kun taas jinashi-huiluja pidetään soveltuvina perinteiseen koten honkyoku -shakuhachimusiikkiin, joka juontaa juurensa ajalle ennen jiari shakuhachien syntyä.