Termistö

Suuri osa termistöstä on japaniksi, mutta mukaan on kootaan myös shakuhachiin liittyvää englannin ja suomenkielistä termistöä. Japaninkieliset termit eroteltu tässä kurssiivilla.

Termistö ei sisällä shakuhachiin liittyviä paikkoja ja ihmisiä. Heistä voit lukea lisää täällä.

Pyyntöjä lisäyksistä termistöön voi lähettää osoitteeseen info@shakuhachi.fi

huom. pitkä o voidaan kirjoittaa japanin kielen romanisoinnissa joko ō tai ou, mutta monesti näkee sitä kirjoitettavan myös yhdellä o-kirjaimella, joten esm. tässä luettelossa termi ”myōan” voi näkyä eri lähteissä kirjoitettuna vaikkapa vain ”myoan”.

shakuhachi	japanilainen päästä puhallettava bambuhuilu, jonka ansatsi (=suun asettelu ja asento soittimeen nähden) muodostetaan bambuun tehtyä viistettä vasten. Kirjaimellisesti nimi tulee sanoista shaku (mittayksikkö) ja hachi (kahdeksan). Nimeys mittayksikön mukaan tulee yleisestä shakuhachin standardimitasta joka on 1,8 shakua. Eli noin 54cm Kts. tarkemmin täältä.
shaku	japanilainen mittayksikkö, n. 30.3cm (tarkemmin nykystandardin mukaisesti 30.303030303cm, eli 10/33 metriä)
kan	Kirjaimellisesti ”putki” – shakuhacheista puhuessa voidaan ilmaista että soitin on tietynlainen shakuhachi tai tietyn tekijän tekemä ym. lisäämällä loppuun ”kan”. Esimerkiksi ”jinashi-kan” = jinashi-tyyppinen shakuhachi. Tai ”kindō-kan” Kindō -nimisen rakentajan rakentama shakuhachi.
sun	1/10 shakua eli n. 3.03cm – japaniksi voidaan puhua
… 1.6 ; 1.7 ; 1.8 ; 1.9 ; 2.0 …	Eri shakuhachimittoja mitattuna shaku-mitalla. (Kts shaku) Vaikka tyypillisin shakuhachi on nimenkin mukainen 1.8 shakua, on shakuhacheja kuitenkin olemassa monen muunkin mittaisia. Mitä pidempi, sen matalampi ääni.
utaguchi	shakuhachin suuaukko, johon puhalletaan
kanjiri	shakuhachin alapää
jōkan	ylempi puolikas shakuhachista, jossa on liitos (kts. nakatsugi)
gekan	alempi puolikas shakuhachista, jossa on liitos (kts. nakatsugi)
yubiana	sormireiät
take	bambu
madake (joskus myös nigadake tai otokodake)	phyllostachus bambusoides, perinteisesti ainoa oikea bambulajike shakuhachien valmistamiseen. Suluissa harvinaisempia vaihtoehtoisia nimiä lajikkeelle
hanko / yaki’in / kokuin	Yaki’in / kokuin (polttomerkki / kaiverrusmerkki) ovat tarkemmat termit shakuhacheissa esiintyville rakentajan merkeille, mutta etenkin maailmalla näihin viitataan usein termillä hanko (joka japanissa yleensä tarkoittaa leimasinta, jota käytetään allekirjoituksen sijasta)
bachigata-utaguchi / kinko-utaguchi	Shakuhachin suuaukko, jossa on kolmion mallinen upotus. Nimike ’bachi-gata’ eli ’bachin mallinen’ viittaa shamisen-kielisoittimen soitossa käytettävään bachi -plektraan, sillä bachigata-utaguchin muoto muistuttaa sitä. Yleisesti käytetään myös termiä kinko-utaguchi, sillä bachigata yhdistetään yleensä kinko-koulukuntaan ja mikkazukigata tozan-koulukuntaan, vaikka on myös lukuisia muita koulukuntia jotka käyttävät näitä suuaukkomalleja.
mikkazukigata-utaguchi / tozan-utaguchi	Shakuhachin suuaukko, jossa on kuunsirpin mallinen upotus. Nimike ’mikkazuki-gata’ tarkoittaa kirjaimellisesti ’kuunsirpin mallinen’. Yleisesti käytetään myös termiä tozan-utaguchi, sillä mikkazukigata yhdistetään yleensä tozan-koulukuntaan ja bachigata kinko-koulukuntaan, vaikka on myös lukuisia muita koulukuntia jotka käyttävät näitä suuaukkomalleja.
myōan-utaguchi	Hieman mikkazukigata-utaguchia muistuttava pyöreän mallinen utaguchi-upotus, joka oli historiallisesti tyypillisempi. Myōan -nimi tulee Kiotossa sijaitsevasta temppelistä, joka toimi shakuhacheja soittavan buddhalaisen fuke-suuntauksen keskiössä.
nakatsugi	Shakuhachin keskiliitos. Jiari-shakuhacheissa on tyypillisesti keskellä yksi liitoskohta, josta shakuhachi voidaan erottaa kahteen osaan (ylempi = jōkan, alempi = gekan) Liitoskohta on olemassa lähinnä siksi että jiari-shakuhachien monimutkainen ji-sisus on helpompi valmistaa kun shakuhachi on kahdessa osassa. Liitoskohta on monesti rakennettu niin tiukaksi, ettei shakuhachin jakaminen osiin kuljettamista varten ole tapana, vaan sen valmistuttua sitä pidetään lähinnä aina kokonaisena. Jotkut rakentajat tekevät tosin soittimia jossa liitos on löyhempi jotta soitin olisi mahdollista useasti ottaa osiin kuljettamista varten. Tällaisessa käytössä liitoksen lakka kuitenkin kuluu ja vaatii ennen pitkää uudelleenlakkausta.
urushi	Japanilainen lakka, jota valmistetaan Toxicodendron vernicifluum -puun mahlasta. Lakkaa käytetään shakuhachien sisustan lakkaamiseen. (myös jinashi-shakuhacheissa käytetään usein lakkaa toisin kuin monesti väärin käsitetään (kts. ji ja jinashi)) Urushi-lakkaa käytetään Japanissa laaja-alaisesti myös muissa käsitöissä ja taiteissa. Urushi on kuivuttuaan harmitonta, mutta märkänä se aiheuttaa monille allergista ihottumaa jos esm. shakuhachia valmistaessa joutuu kosketuksiin sen kanssa. (yleisen harhakäsityksen vastaisesti oikealla tavalla valmistettu urushilla päällystetty esine ei ole allergisoiva tai myrkyllinen. Lakan kuivumiseen voi kuitenkin mennä huomattavan pitkä aika ja on mahdollista että oikeaoppista tekniikkaa oppimattomat rakentajat myyvät huiluja, joiden lakka on vielä allergisoivaa.) kts. tarkemmin urushin allergiavaikutuksiin liittyen täältä.
gomadake	Apiospora shiraiana -bakteerin tartunnan seurauksena mustatäpläiseksi muuttunut bambu. Etenkin Etelä-Japanin madake-bambuissa (kts. madake) esiintyy tätä, ja sitä pidetään harvinaisen hyvänä kauniin ulkomuotonsa vuoksi niin japanilaisen teetaidetarvikkeiden, kuin shakuhachienkin valmistukseen.
ji	Tonokon ja urushi -lakan seos, jota käytetään pääasiassa jiari -shakuhachien rakentamisessa. Hieman sekavasti ji sisältää tonoko-hiekkaa, eikä jinoko-hiekkaa, jota puolestaan käytetään mm. japanilaisen keramiikan korjaustekniikassa kintsugissa. (kts. jiari liittyen syihin, miksi ji-täytettä käytetään)
jinashi	Shakuhachi, jonka käytössä ei ole käytetty ji-tahnaa, joka on tonoko-hiekan ja urushin seos. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että jiari -shakuhachi rakennetaan tarkasti vireeseen, jotta soittajalla olisi helpointa, mutta jinashi shakuhachit ovat luonnollisempia, vaihtelevempia, ja vähemmän tarkasti vireessä, eli soittajan täytyy mukautua soittimeen enemmän. Hyvä jinashi voi kuitenkin olla hyvinkin arvokas, vaikka jiarin rakentaminen on tyypillisesti sitä pitkällisempi prosessi. (kirjaimellisesti ”ei-jitä”, sillä ji = ji ja nashi = ei ole)
jiari	shakuhachi, jonka käytössä on käytetty ji-tahnaa, joka on tonoko-hiekan ja urushin seos. Yksinkertaistetusti voidaan sanoa, että jiari -shakuhachi rakennetaan tarkasti vireeseen, jotta soittajalla olisi helpointa, mutta jinashi shakuhachit ovat luonnollisempia, vaihtelevempia, ja vähemmän tarkasti vireessä, eli soittajan täytyy mukautua soittimeen enemmän. Hyvä jinashi voi kuitenkin olla hyvinkin arvokas, vaikka jiarin rakentaminen on tyypillisesti sitä pitkällisempi prosessi. (kirjaimellisesti ”on jitä”, sillä ji = ji ja ari = on)
hocchiku	Jinashi-shakuhachi vailla minkäänlaista lakkakerrosta tai utaguchi-upotusta, yleensä pitkä, eli matalaääninen. Termi on Watazumi Doso -nimisen kuuluisan modernin ajan shakuhachin soittajan popularisoima.
kyotaku	Saman kaltainen huilu kuin hocchiku – myöskin lakaton ja upotukseton, pitkä ja matalaääninen. Tämän termin on puolestaan popularisoinut toinen kuuluisa soittaja Kokū Nishimura
nobekan / nobe	Shakuhachi, jossa ei ole keskellä liitosta. Tyypillisesti jinashi soittimet ovat nobekan-soittimia, sillä liitoskohdan päätarkoitus on helpottaa ji-kerroksen säätämistä jiari -shakuhachia tehdessä.
chōkan	Pitkä shakuhachi. Käytetään usein viitatessa mihin tahansa shakuhachiin jotka ovat merkittävästi standardikokoa 1.8 isompia.
ryūha	Koulukunta. Japanissa eri taidelajien ammattimainen ja korkean tason harrastelijatoiminta jakautuu eri koulukuntiin, joilla on oma jäsenkuntansa, taitotasojen lisenssointisysteeminsä (kts taitotasot), sekä johtajansa (kts. iemoto), joka on usein suvussa periytyvä arvo. Ryūha – sanaa käytetään merkityksessä koulukunta silloin kun ei puhuta nimellä jostakin tietystä koulukunnasta. (tässä tapauksessa liitetään koulukunnan nimen perään vain -ryū. (kts. –ryū) Useat perinteiset koulukunnat lukeutuvat ryūha -tyyppisiin koulukuntiin, mutta on olemassa myös monia shakuhachi-koulukuntia, joiden organisaatiomalli saattaa olla hyvin poikkeava ryūha -koulukunnista, tai ne jostain muusta syystä eivät identifioi itseään (jotain)-ryū -nimityksellä. Näihinkin kuitenkin Japanissa usein vedotaan yleistermillä ryūha, vaikka niiden nimissä ei käytetä -ryū -loppuliitettä. kts. eri koulukunnista ja niiden soittotekniikoiden ja nuottien eroista täältä
-ryū	pääte, joka lisätään joidenkin koulukuntien nimiin. (kts. ryūha)
X shaku Y sun	X shakua, Y sunia (korvaa X ja Y japanilaisilla numeroilla, huomioi että numerot ichi = yksi ja hachi = kahdeksan tässä tapauksessa lyhentyvät muotoihin i- ja ha- (esm. isshaku hassun = 1.8, standarikokoisen shakuhachin mitta. Tai esm. nishaku yonsun = 2.4, eli 2 shakua ja 4 sunia = n. 72.7cm) jap. numerot 1 – 9 = ichi, ni, san, yon, go, roku, nana, hachi, kyū
tonoko	ji-tahnaan käytettävä savipöly (kts. jiari ja jinashi)
kyoku	Musiikkikappale
honkyoku	ns. ”varsinainen kappale” Käytetään mistä tahansa shakuhachi-koulukuntien soittotraditiossa vakiintuneista kappaleista, jotka ovat shakuhachi-sooloja, eivätkä yleensä myöskään ole sovituksia.
koten honkyoku	Historialliset shakuhachi-kappaleet – joiden mielletään periytyvän esimodernilta ajalta alun perin kuulokorvalta oppimisen traditiona
gaikyoku
tokubetsukyoku
sankyoku
shinkyoku
hōgaku
gagaku
tōgaku
koto
shamisen
komusō
komosō
shoden
chūden
okuden
kaiden
jun-shihan
shihan
iemoto
min’yō
myōan shakuhachi / fuke shakuhachi	fuke -lahkon buddhalaisuuteen kuului olennaisesti shakuhachin soitto. 1.8 -pituus vakiintui myös fuke-lahkon piirissä, ilmeisesti 1500-luvun tienoilla. Myoan shakuhachien pituus on 1.8 shakua, mutta niiden vire on tyypillisesti hieman matalampi kuin 442 mukainen D-vire, joka on nykyisissä shakuhacheissa standardina. Niissä on myös tyypillistä loivempi utaguchin puhalliuskulma